Mielikuvituksellinen rakkaus


 Moiksuli! Tänään vuorossa tarina, joka kertoo Daniela-nimisen tytön unesta. Daniela on viidennellä luokalla (eli on 11-vuotias), ja on ihastunut Lauri-nimiseen poikaan hänen luokaltaan. Lauri kuitenkin vihaa Danielaa, joka suututtaa tätä. Daniela on kirjoittanut päiväkirjaansa, että hänelle on epätoivoinen ihastus: Lauri. (Ketä kiinnostaa!) mutta nyt, aloitetaan! 

Daniela seisoo yksin keskellä luokkahuonetta. Hänen ihastuksensa Lauri on hänen vieressään. Daniela kääntää päätään Laurin suuntaan, ja väläyttää hänelle surullisen ilmeen. Lauri puolestaan yrittää näyttää lohduttavalta, ja Daniela ajattelee, että se on vain teeskentelyä. Sitten, ihan yhtäkkiä, Lauri kuiskaa: 

”Mennäänkö ulos?” Kysymys yllättää Danielan. Hän katsoo Lauria hetken. Laurin silmissä kuvastuu innostus, ja Daniela vastaa: ”Mutta siellähän on tosi, tosi kylmä!” Lauri vastaa:

”Rakkaus lämmittää.” 

Laurin sanat saavat Danielan suun kääntymään hymyyn ja hämmästykseen samanaikaisesti. ”Rakastatko minua?” hän kysyy. Lauri nyökkää. Daniela hymyilee. Sitten hän astelee omalle naulakkopaikalleen, pukee takin ja pipon, ja menee eteiseen. Siellä hän laittaa kengät jalkaansa ja odottaa Lauria. Hän tuleekin hetken päästä. Sitten he astuvat ulos raskaasta ovesta. Tuhannet ja taas tuhannet, kaikki erilaiset lumihiutaleet putoilivat hiljalleen maahan. Danielaa meinasi purra pakkanen, mutta Lauri oli oikeassa: rakkaus lämmitti. He ottavat kädestä kiinni, ja astelevat pois koulun pihalta. Ulkona on kylmä, mutta kaksikko ei siitä välitä. Daniela on aikeissa sanoa, että huijaako Lauri rakastumisen suhteen, mutta sitten Laurin ääni kohoaa:

”En oikeasti huijaa. Rakastan sinua.” 

Daniela hämmästyy. Lauri oli aina ilkeillyt hänelle koulussa ja sanonut rakkautta tyttöjen jutuksi. Ja nyt hän myöntää rakastavansa Danielaa! Daniela on pöllämystynyt. Hän on juuri sanomaisillaan jotain, kunnes:

Prrrrrrr!!

Herätyskello soi. Daniela avaa silmänsä ja räpyttelee niitä, kun kirkas auringonvalo tulvahtaa ikkunasta. Sitten Daniela tajuaa, että kaikki oli vain unta. Ärtyneenä hän ryntää alakertaan. 



Kommentit

  1. Hauska idea! Yleensähän sanotaan, että ”kaikki olikin vain unta” -lopetus on huono, mutta mielestäni se toimi tässä hyvin.
    Ehdottomasti tuo ”Rakkaus lämmittää” -vuorosana oli jotenkin ihana 💜

    VastaaPoista
  2. Kiitos Linnea! Ajattelin, että tämä on vain huono tarina, mutta kiva, kun sinäkin kommentoit💖

    VastaaPoista
  3. Sä olet ikäiseks tosi lahjakas kirjoittaja ja ootan innolla, miten tuut vielä kehittymään 💙 Jatka kirjoittamista, ehdottomasti!

    VastaaPoista
  4. Moi Ester! 💜 Kiitos aivan ihanasta kommentista! Luen paljon, joten sekin on auttanut kehittymään kirjoittamisessa! Kiitos vielä kerran😊

    VastaaPoista
  5. PS. En jostain syystä voi enää kirjoittaa kommentteja omalla Blogger-profiilillani.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Heiheihei! Aiotko kommentoida? Tai edes vaivautua kommentoimaan? Kiitos tosi paljon, jos aiot! <3 Arvostan jokaista kommenttia, oli se pitkä tai lyhyt, yksi sydän tai kunnon romaani. En haluaisi kuitenkaan tänne epäasiallisia kommentteja, joten ilmaisethan negatiivisen palautteen ystävällisenä 💜 Olet ihana, vaikka et kommentoisikaan! :)

Suosituimpia postauksia:

Pilalla

Tiedotus & kuulumisia

Kauniita sanoja & nimiä