Vain me kaksi
Moiksuli! Tämän postauksen aihe on taas säekertomus, joo, jollain on ehkä tollainen sama otsikko jossain tarinassa, joten jos se on sinun, kommentoi ja vaihdan sen. Joo, ei löpistä enempää, mulla ei oo enää asiaa.
En voinut uskoa tätä.
Me kaksi olimme jäljellä
tässä kisassa
ja kuvittelin, että
ympärillämme lojui
kuolleita ruumiita.
Kun katsoin tarkkaan,
vertakin näkyi.
Vain me kaksi
olimme jäljellä.
Vaikka kuvittelin, että
tämä on surkea peli
ja että itsekin olen sellainen
en ole pudonnut.
Vaikka en voita missään pelissä,
tässä luulisin tekeväni sen.
Olen selvinnyt
haavoittumatta toisin kuin
sinä.
Voisin kuvitella että
tuhansista naarmuistasi
kaikista valuu veri
melkein roiskuten.
Ihoni ehjä on,
mutta joku minuun osuu
jättäen pienen raapaisun.
Tämä ei ole tässä,
huudan
ja kuvittelen nälkäiset sudet ympärillämme.
Jos saisin päättää,
tämä olisi totta.
Jos minusta tulee sankari
aion parantaa kaikki maailman vääryydet
ja sairaudet.
Ihmiset köyhät,
joita autan,
ruokaa saavat
ihan ilmaiseksi.
Ajatuksiini keskittyessä niin
joku tähtää minua kohti.
Ison haavan saan,
ja se sattuu.
Mutta joka tapauksessa jäljellä on
vain me kaksi.
Tosi kiva postaus! Enpä osaa oikein muuta sanoa😥
VastaaPoista❤️-Hertta
VastaaPoistaVau! Tää on tosi nätti❣
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTosi hyvä tarina!<3 Pidin paljon! Löysin vasta nyt sinun blogisi, pitääkin alkaa seurailemaan aktiivisesti.
VastaaPoistaNiin, ja voitko laittaa linkin pikkusiskosi blogiin?
VastaaPoistaSe on https://hiljansekablogi.blogspot.com T. Hertta💗
VastaaPoistaawww
VastaaPoistaKiitos
Poistawowww<333333333333 ootko suomalainen?
VastaaPoistaKiitos!
PoistaJa, kyllä, olen suomalainen!