Puhekielellä kirjoitettu teksti VS kirjakielellä kirjoitettu teksti + vielä yksi teksti

 Ehkä vähän liikaakin koristellun vihkoni kuva. (Kuva: minä)

Hei ja hyvää alkanutta vuotta 2023! 🎆

Mä kirjoitin vihkooni pari päivää sitten tekstin, joka oli kirjoitettu puhekielellä. Jo sitä kirjoittaessani mietin, että voisin tehdä blogiin postauksen, jossa on tämä teksti kaksi kertaa - mutta toinen kirjakielellä. 

Lisäksi kirjoitin eilen yhden lyhyen tekstin, joka tulee myös tähän postaukseen. 

Mun mielestä toi puhekielellä kirjoitettu teksti on parempi kuin toinen, mutta saatte kommentoida mielipiteesi. 

En ois halunnu tietää susta mitään 

Heti ku mä näin sut, mulle tuli kylmät väreet. Sun kulahtaneen farkkutakin, kännyn sun kädessä, joukon ympärillä ihailemas. 

Mun mieli toistaa sun nimee aina viis tuntii putkeen sit sun näkemisen. - -

Tietsä mä tiiän susta ihan kaiken. Jopa sen, ettet sä välitä sun faneista. 

Etkä musta.

Bye vaan, idiootti. Ei ois varmaa pitäny tietää susta mitää. 

Idiootti. Kertaa kaks.

-

Okei, tuossa se nyt oli. Mä vähän lyhensin tota, koska siinä oli yksi vähän huono kohta…

Sitten kirjakielinen:

Heti kun minä näin sinut, minulle tuli kylmät väreet. Sinun kulahtaneen farkkutakkisi, kännyn sinun kädessäsi, joukon ympärillä ihailemassa. 

Minun mieleni toistaa sinun nimeäsi aina viisi tuntia putkeen sitten sinun näkemisen. - -

Tiedätkö minä tiedän sinusta ihan kaiken. Jopa sen ettet sinä valita sinun faneistasi. 

Etkä minusta.

Bye vaan, idiootti. Ei olisi varmaan pitänyt tietää sinusta mitään. 

Idiootti. Kertaa kaksi. 

-

Joo, eli tuossa oli. Mun mielestä siis toi eka eli alkuperäinen oli ehdottomasti parempi! Toi toinen on jotenkin liian asiallisesti kirjoitettu, ja puhekieli sopii tohon tekstiin enemmän.

Kommentoikaa ihmeessä omat mielipiteenne! 

Ja sitten loppuun se teksti, joka on ihan onnistunut, muttei varmastikaan parhaani. 

~ Liekki ~

Liekki loimuaa kynttilässä Jennin käsissä. Hän asettaa sen ikkunalaudalle kahden muun kynttilän viereen ja katselee ulos. Kaduilla näkyi kiireisiä ihmisiä, ja Jenni mietti, minne he mahtoivat olla matkalla. Tuntui, että kenelläkään ei ollut aikaa vaikkapa rentoon lukuhetkeen tai leppoisaan hetkeen jolloin katsoa vaikka pari jaksoa suosikkisarjastaan. Kaikilla oli kiire. 

Mutta Jennillä ei ollut. Hän jopa harkitsi jommankumman edellä mainittujen asioiden toteuttamista; olihan hänellä aikaa. 

Jenni tarttui sohvapöydällä nököttävään kirjaan, istahti sohvalle ja peitti itsensä pehmoisella viltillä. 

Hänen ottamaan kirjan nimi oli Liekki, ja Jenni tajusi, miten hyvin nimi sopi tämän kertomuksen alkuun. Hänhän oli pitänyt kynttilää, jonka liekki hohti kirkkaasti. 

Jenni jatkoi lukemista. Hän keskittyi ja rentoutui täysin. 

Ja yöllä hän näki unta kiireettömästä kaupungista.