Syvin salaisuuteni

 Kuva: Pixabay

 Moiksuli! Tämä postaus on tarinanpätkä, ja anteeksi, jos postauksia ei ole nyt tullut - mulla on nyt pari julkaisematonta, ja keskenjääneitä postauksia täällä, joten julkaisen niitä nyt tasaiseen tahtiin. Tämä tarinanpätkä kertoo erään tytön syvimmästä salaisuudesta, jota kukaan ei tiedä. 

Koulussa kaikki kutsuvat minua ”kiltiksi tytöksi”, sillä olen aina hyvin rauhallinen ja kiltti; sellainen, joka ei huutele vastauksia tunneilla. Osaan olla hiljaa ja en ilmaise usein edes mielipidettäni asioista. Äidin ja isän mielestä se on järjetöntä, mutta minusta ei - päätänhän itse, miten käyttäydyn ja milloin puhun. Mutta minulla on myös salaisuus. Se on niin salainen, etteivät edes äiti ja isäkään tiedä sitä. Joskus tuntuu uskomattomalta, kun ajattelee, että vain minä tässä maailmassa tietää sen. Olen myös kirjoittanut tästä salaisuudesta päiväkirjaani. No, nyt on pakko paljastaa:

Minä en ole oikeasti sisimmässäni pelkkä ”kiltti tyttö”. Jos suutun oikein kovasti, muutun melkein hirviöksi. Olen NIIN vihainen, pelkästäänkin siitä, että pikkusiskoni saisi lahjaksi vihkon, jota MINÄ olen aina toivonut ja pikkusisko siitä ei edes tiedäkään. Vaikka vain ajattelisin raivostuttavia asioita, alan jo kihisemään kiukusta. Ja kukaan muu, paitsi minä, ei tiedä sitä. Vain minä.