Kauniita sanoja - Hertan tarinablogi

 Ehkä vähän liikaakin koristellun vihkoni kuva. (Kuva: minä) Hei ja hyvää alkanutta vuotta 2023! 🎆 Mä kirjoitin vihkooni pari päivää sitten tekstin, joka oli kirjoitettu puhekielellä. Jo sitä kirjoittaessani mietin, että voisin tehdä blogiin postauksen, jossa on tämä teksti kaksi kertaa - mutta toinen kirjakielellä.  Lisäksi kirjoitin eilen yhden lyhyen tekstin, joka tulee myös tähän postaukseen.  Mun mielestä toi puhekielellä kirjoitettu teksti on parempi kuin toinen, mutta saatte kommentoida mielipiteesi.  En ois halunnu tietää susta mitään  Heti ku mä näin sut, mulle tuli kylmät väreet. Sun kulahtaneen farkkutakin, kännyn sun kädessä, joukon ympärillä ihailemas.  Mun mieli toistaa sun nimee aina viis tuntii putkeen sit sun näkemisen. - - Tietsä mä tiiän susta ihan kaiken. Jopa sen, ettet sä välitä sun faneista.  Etkä musta. Bye vaan, idiootti. Ei ois varmaa pitäny tietää susta mitää.  Idiootti. Kertaa kaks. - Okei, tuossa se nyt oli. Mä vähän lyhensin tota, koska siinä oli yksi väh

 Kuva: Pixabay Frohe Weichnachten! Nyt juuri menneen jouluaaton kunniaksi kirjoitan  Tarina-akatemian  joulukalenterin viimeisen luukun mukaan lahjoja kuvailevan tekstin. Lue lisää  tästä.  Ja muuten, kuten jo alussa mainitsin, hyvää joulua!  (Joulun pieni arvauskilpailu: Millä kielellä postauksen alun tervehdys on? :D) - Ne olivat siinä. Isossa, ruskeassa kangassäkissä, joka suorastaan pursui lahjoja. En voinut hillitä uteliaisuuttani vaan kurkistin säkkiin. Se oli joulukuusen vieressä ja tuoksui joululta. Niin, joululta - minulla on siihen oma tuoksu. Säkissä, kaikkien muiden lahjojen keskellä, oli iso, kova paketti. Se oli kuutionmuotoinen, ja sen kyljessä oli lappu: Koko perheelle . Ison paketin oikealla ja vasemmalla puolella oli yksi pyöreä, pehmeä paketti. Toisessa luki: Mirvalle!  Ja toisessa: Amandalle! Olin varma mitä niissä oli. Squishmallows -pehmolelu! Olin toivonut sellaista jo kauan, kun kaikilla kavereillanikin on. Tietysti 5-vuotias pikkusiskoni toivoi ihan  samaa pehm

 Kuva: Pixabay (sori jouluisesta kuvasta) Moip! En tiedä, milloin tulen julkaisemaan tämän postauksen, mutta ainakin aloittelen sitä nyt, omalla tauollani. Jossain vaiheessa aloitan jatkotarinan nimeltään Tokyo School, joka on animetyylinen ja kertoo yläkoulussa olevasta Violetista, jolla on ihastus (joka kiusaa häntä itseään), jolle sattuu kommelluksia, ja jolla on hyviä kavereita. Aloitetaan, joten en paljasta tarinasta enempää! Ai niin! Tämän postauksen idea on saatu Perholta Tarinametsästä, pitäähän se vielä mainita! Postauksen pariin!  Nimi: Violet Ikä: 14 Ulkonäkö: Nimestään huolimatta blondit hiukset ja vihreät silmät. Pitää itseään epämuodikkaana.  Luonne: Itsensä mielestä hyvin nolo. Muut sanovat, että hän on hyvä ystävä, joka tekisi mitä vain suojellakseen kavereitaan.  Syntymäpäivä: 22.6. Nimi: Annie Ikä: 14 Ulkonäkö: Ruskeat hiukset ja siniset silmät. Hiusten latvoissa hieman sinistä, koska hän värjää hiuksiaan.  Luonne: Reilu ja auttavainen. Hän on se ystävä, johon Violet

 Kuva: Pixabay  Moi! Mun tauko ei oo siis vielä ohi, mutta päätin kirjoittaa tälläisen pienen tarinan. Kommentoikaa mielipiteenne - itse olen tätä tarinaa vasta aloitellut (ei siis tänne blogiin, erääseen toiseen paikkaan). No, aloitetaan!  Miksi aina minä?  Aargh! Käveleminen syksyisessä, marraskuisen harmaassa säässä ei kuulosta kovin miellyttävältä, ellei ole tällaisen sään ystävä. Minä en ainakaan ole sellainen, enkä tunne yhtäkään sellaista ihmistä. Kura läiskyy jalkojeni alla, kun kävelen mutaisen ruohokentän poikki. Kohta kenkäni kastuvat ihan varmasti, ajattelen äreänä. Kouluun lähteminen ei erityisesti houkuttele minua mitenkään, mutta minkäs teet, kun olet siellä. Jo melkein lehdettömät puut kahisevat ympärilläni.  Joo, älkää yrittäkö auttaa. Ai niin! mieleeni putkahti ajatus. Äh! Pitäisi vielä harjoitella kokeeseenkin. Olikohan se matikasta? Ja milloin se olikaan? Ensi viikolla? Tämän viikon perjantaina? No, pitää kysyä opettajaltani. Ai niin, sehän oli vielä niistä vaikeist

 Kuva: itse otettu ja muokattu  Moi pitkästä aikaa! Sori pidentynyt postausväli, josta mulla nyt on asiaa: Pidän pienen tauon.  Mulla on ollut koulujen alkamisen jälkeen ollut kiireitä, läksyjä, harrastuksia yms. Ei ole ollut hirveästi aikaa kirjoitella ja muutenkin se alkaa tuntua pakolliselta, vaikka sen pitäisi olla mukava asia. Tuon takia postausvälinikin on venynyt. En osaa sanoa, kuinka pitkä taukoni on, ja toivoisin, että ette laittaisi turhia kommentteja kysymään, milloin taukoni loppuu. Tuskin se kovin pitkä on, ja ehei - en ole lopettamassa. Pidän vain lyhyen tauon! Tauon aikana saatan kirjoitella tänne ehkä pari tarinaa tai runoa, mutta kun postausväli alkaa tihentyä, taukoni on loppunut!  PS. Tuskin En välitä -tarina jatkuu! 😂 PPS. Blogini palautekyselyyn pääset  tästä. Hiljaisuus Kuuntelen hiljaisuutta,  se ei ole minulle uutta.  Makaan ruohikolla, yritän vain olla. Puhelin soi. En siihen reagoi. Rakastan tätä hetkeä enemmän kuin mitään retkeä.  Tämä on hiljaisuus,  jopa

 Kuva: Pixabay Hejdå! Tänään saatte postauksen (*jee vihdoin uusi postaus!*), joka kertoo erään tytön elämästä. Saatte nyt itse päättää, onko hänen ihonsa tumma vai vaalea, koska en itse osaa päättää sitä! xD PS. En jatka muita jatkotarinoitani, paitsi ehkä   Väärin - tarinaa.  Tänään kirjoitin pitkästä aikaa päiväkirjaani. Se kuului näin: Päivämäärä:  13.10. 22 En kestä tällaista tilannetta. En vain kestä.  Meidän koulussamme tyttöjä ja mustia ihmisiä syrjitään. Tai siis kaikkia tyttöjä ei, mutta minua ja muutamaa muutakin. Sen lisäksi mustia tyttöjä syrjitään vielä enemmän.  Minusta se ei ole oikein. Kaikkien pitäisi saada elää rauhassa ja opiskella sukupuolestaan, ulkonäöstään tai ihonväristä huolimatta. Maailmassa on huono tilanne sen (ja muutaman muunkin) asian takia. Vaikka Suomessakin tyttöjä ja poikia ei enää kauheasti jaotella, niin siltikin jotkut kiusaavat.  Mutta onneksi asumme Suomessa. Jos olisimme Irakissa tai Afganistanissa tai jossain muussa tuollaisessa maassa, niin k